Onko komealupiini rikkakasvi vai viljelykasvi?

.

Onko komealupiini rikkakasvi vai viljelykasvi?

.

Monet ihmiset Suomessa luulevat, etta se on vaarallinen rikkakasvi joka on vaikea hävittää!
.

Meidän näkemys on allamainittu.

.

..

Komealupiini (Lupinus polyphyllus LindI.) käyttöönotolle Suomessa
.

Bogouslav Kourlovitch, Peter Earnshow, Kulervo Marja-Aho, Reino Laasonen ja Veli Parviainen

.... Monivuotinen lupiini eli komealupiini (L. poIyphyllus Lindl.), joka esiintyy laajasti Suomessa, Ruotsissa, Puolassa, Valko-Venäjällä, Venäjällä ja muissa maissa, otettiin käyttöön Euroopassa koristekasviksi ja viherlannoitteen tuotantotarkoitukseen. Komealupiini on pitkään kasvava, monihaarainen ja lehtevä puolipensas, 1,0-1,5 m korkea. Luonnolliset tämän lajin populaatiot kehittyivät Suomessa metsien ja peltojen reunoille, tienvarsille, ja myös puistoihin ja entisten kartanoitten alueille. Sen juuristo on voimakkaasti haaroittunut. Joka vuosi silmut muodostuvat päärunkoon ja jurrikaulukseen, joista lehdet ja pitkät oksarungot päätyvät pidentyneisiin kukkiviin osiin. Kukkien väri on yleensä tumman sininen, voivat kuitenkin esiintyä punaisina, valkoisina ja muina sävyinä.

Sitä teki laajalti tunnetuksi venäläinen akateemikko Pryanishnikov (1931, 1962), joka suositteli tätä kasvia parhaana viherlannoitteen resurssina. Dr. C. Hill Uudessa Seelannissa mainosti sitä useitten rehujen lähteenä ja kukkakasvina (HilI, 1998, 1994 ; Hill ja Tesfaye , 1994 ). Hän osoitti että maiden hyötykäytölle, etenkin jos on puute orgaanisista aineksista, on välttämätöntä lisätä viherlannoitetta (tässä: lupiinia), joka ei vain paranna maaperän ominaisuuksia mutta myös nostaa mineraalilannoitteiden tehokkuutta.

Sitä voidaan viljellä vähäravinteisille hiekkaisille ja happamille maille jotka ovat kannattamattomia muiden kasvien viljelyyn. Sellaisissa oloissa sitä voidaan kasvattaa ja korjata neljästä kuuteen vuotta, tuottaen sadon jossa vihermassaa aina 40-50 tonnia/ha 18 –20% proteiinipitoisuudella (kuiva-aineesta).

Mutta sen « hunajaa sisältävässä tynnyrissä oli yksi lusikallinen tervaa». Se merkitsee myrkyllisiä aineita (alkaloidit), jotka eivat antaneet mahdolisutta käytää lupiini eläinten rehuksi.

Mutta nyt rehuksi käyviä lajikkeita (vähäalkaloidisia tai makeita) on luotu tästä lupiinilajista! Nykyään kun makeat muodot komealupiinista on löydetty Suomessa, mahdollisuus tämän monivuotisen lupiinilajin koko hyödyntämisestä rehun tuotantoon, viherlannoitteena, puutarhataloudessa ja muilla pelloilla näyttää varsin lupaavalta.

Alkaloidisynteesin palauttamisen estämiseksi ristienpölyttyneissä lupiini lajeissa on kehitetty uusi ratkaisumalli, joka perustuu täsmälliseen risteyttämiseen. Vain yhteensopivat muodot osallistuvat hybridisaatioon, niitten alhaista alkaloidipitoisuutta kontrolloi yksi ja sama geneettinen järjestelmä.

Nämä ratkaisut ovat tehneet mahdolliseksi muuntaa tämä kitkerä kasvi arvokkaaksi rehukasviksi. Monivuotiset lupiinit, ja etenkin komealupiini, esittää suurta mielenkiintoa maataloustuotannossa. Sitä voidaan kasvattaa rehuksi ja jyviksi maissa, joissa on rajoitetut maataloudelliset resurssit ja riittämätön kasvukansi muille lupiinilajeille. Esimerkiksi Suomessa ja muissa pohjoisissa maissa.

Lupinus polyphyllus Lindl. tuottaa suuren sadon vihermassaa ajanjaksona jolloin on akuutti puute proteiinin saatavuudessa karjalle, kun muut rehusadot eivät ole kypsyneet Sen vihermassa voidaan käyttää tehokkaasti paitsi viherrehuna myös säilörehuna heinänä ja vitamiini ruohojauhona. Siemenet kypsyvät ennen viljavakasvien korjuuta.

Vihermassan tuoton ollessa kyseessä, komealupiini ei ole millään tavalla huonompi ja joskus jopa ylivertainen apilaan ja sinimailaseen verratessa. Mitä matalampi on maaperän viljavuus, sitä ilmeisempi on lupiinin etu verrattuna em. rehuihin.

Komealupiinia voidaan menestyksekkäästi käyttää keinona lisätä heikkojen hiekkaisten maiden viljavuutta, se kun voi rikastaa maaperää 250-350 kg/ha typellä vuodessa. Sitä voidaan myös käyttää torjumaan eroosiota, erityisesti vuoristoisilla seuduilla.

Täten, monivuotisen rehu (makea) moni lehtisen komealupiinin tuominen maataloustuotantoon tulee mahdollisesti merkittävästi lisäämään maaperän viljavuutta, proteiinipitoisen rehun tuotantoa ja aikaansaa näin ollen lisäystä eläintuotantoon.

Kehitettyjä metodeja voidaan käyttää myös muilla ristiinpölytetyillä lupiinilajeilla kuten

Lupinus mutabilis, L. nootkatensis, L. arboreus, L. perennis, L. elegans, L. hartwegii ja muilla muodoilla, jotka ovat lupaavia maataloustuotantoon.

Makean Komealupiinin maanviljely piirteitä siementen tuotantoa varten

Komealupiini on satokasvi, jolla on erityiset vaatimukset liittyen sen biologisiin ominaisuuksiin. Jos näitä ei noudateta, johtaa se tuottavuuden vähentymiseen ja joskus täydelliseen epäonnistumiseen. Etenkin se on herkkä ensimmäisen elinvuoden viljelyoloille. Nopeasti kuivuvilla hiekkaisilla mailla, joille lupiinia yleensä kylvetään pitkällinen sateen puute johtaa vakavaan menetykseen kasvien tiheydessä. Tiiviillä savimailla heikkoa taimelle nousua voi esiintyä.

Kärsiessään kosteuden puutteesta, moni lehtinen 1upiini ei siirrä ylimääräistä (liika) kosteutta tehokkaasti. Prosessissa jossa juuristo kehittyy syvempiin maaperän kerroksiin, 1upiini on vähemmän riippuvainen maaperän ja ilmaston oloista kuin monet muut lajit Se myös yleisesti vaatii vähemmän maaperän ravinteita. Lupiini ruokkii itseään typellä juurikyhmyjen bakteeritoiminnasta, kun taas kaliumia ja fosforia hankitaan syvällä olevista maakerroksista voimakkaan juuriston avulla. Kuten muut palkokasvit se kuluttaa tuplaten enemmän kaliumia kuin fosforia eikä siedä kalkkia ylenmääräisesti. On välttämätöntä suunnitella niin, että komealupiini kasvaa yhdessä paikassa 4-6 vuotta. Tässä yhteydessä on mitä tarkoituksenmukaisinta sijoittaa se erityisiin kasvupaikkoihin. Paras perusta tälle viljelylle on hiekkaiset maat, jotka ovat lievästi happamia (pH 5,5,-6,5 ). Ei ole suositeltavaa istuttaa moni lehtistä lupiinia hiljattain kalkituille alueille. Tämän vaatimuksen noudattamattomuus voi johtaa epäonnistumiseen, kun lupiinin taimet reagoivat negatiivisesti kalkkiin. On välttämätöntä lisätä suositeltu määrä kalium- ja fosfaatti lannoitteita (80-120 ja 60-80 kg / ha) ennen kylvöä. Sitten kasvupaikka äestetään ja jyrätään.

Komealupiinin siemenet alkavat itää +2- +3 oC lämpötilassa. Aikaisimmat versot nousevat syksy- tai talvikylvössä tässä lämpötilassa. Lupiini on hyvin herkkä kylvön syvyydelle mikä ei saisi ylittää kolmea (3) cm. Siemenet itävät jopa maan pinnalta. Juuri korjatut siemenet ovat kykenemättömiä itämään jonkun aikaa, kun ne ovat lepotilassa. Niitten itävyysaste nousee 2-5 kk aikana korjuun jälkeen luonnollisissa oloissa. Lämmitys voi huomattavasti lyhentää tätä ajanjaksoa.

Lajille on ominaista jyvien kovuus. Kevätkylvössä naarmuttamattomilla siemenillä itäminen on epätasaista. Useimmat siemenet eivät idä, jopa kuukausiin. On päätelty että matalimman kosteuspitoisuuden siemenet ovat kovimpia. Tässä kontekstissa naarmuttamista pidetään pakollisena metodina, etenkin kevätkylvössä. Parhaita kevätkylvöön ovat naarmutetut siemenet siementarhoilta. Kuitenkin tässä esimerkissä vuosi on menetetty, kun enemmistö kasveista muodostaisi vain puskia ja kehittävät voimakkaan juuriston, mutta kasvukauden aikana ne eivät kuki eivätkä kanna hedelmää. Vain yksittäiset kesämuodot saavuttavat yhdessä vuodessa sellaisen täydellisen kypsyyden. Tehokkaampia ovat syksy- ja jopa talvikylvö, kun hiljan korjatut siemenet altistetaan ilmavirtauslämmitykselle ilman naarmuttamista. Matalien lämpötilojen sekä kosteuden vaikutuksesta syksyllä, talvella ja keväällä, versot ilmaantuvat aikaisin keväällä ja siemenet kypsyvät syksyyn mennessä. Kesäkylvö antaa huonoimmat tulokset, kun kasveilla ei ole aikaa juurtua ja monet niistä eivät selviä talven yli. Kaikkiaan, monivuotinen moni lehtinen lupiini oli parasta kylvää aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Siemenmäärä riippuu rivi välistä. Leveässä rivikylvössä (450 tai 700 mm) se vaatii 8-10 kg/ha, 4-6 cm sienienvälillä rivissä. Kaupallisessa tuotannossa jos on riittävästi siementä, määrää voi lisätä 20-30 kg/ ha. Perinteisellä rivivälillä (140-180 mm) se vaatii 50-60 kg/ha. Monivuotinen komealupiini omaa korkean kertoimen monistumiseen (aina 1:100 :sta 1:300 :aan) ja nämä yhtälöt auttavat ratkaisemaan ongelman uusien lajikkeiden nopeutetusta moninkertaistumisesta kyllin yksinkertaisesti.

Kukinta sattuu yleensä toisena vuonna toukokuun lopusta kesäkuun alkuun, taas siementen kypsyminen on havaittu tapahtuvan heinäkuusta elokuun alkuun. Tämä on paljon aikaisemmin kuin syys-rukiin ja kesäviljojen lajikkeilla. Komealupiinin populaatiot eivät ole tasaisia, ja kukinta ja kypsyminen yksittäisillä kasveilla populaation sisällä vaihtelevat laajasti. Siementen kypsyminen tapahtuu tasaisin välein kukintalatvassa. Palkojen särkyminen tapahtuu noin 8- 10 päivää täydellisen kypsymisen jälkeen. Joko kaksivaiheinen korjuu tai suora puinti voidaan suorittaa riippuen kypsien ja vielä kypsyvien palkojen suhteesta. On välttämätöntä huomata että raa’at siemenet suoraan korjattuna puimurilla ovat, säännöllisesti, sopimattomia kylvöön alhaisen itämisasteen vuoksi. Samalla on mahdollista saada myönteisiä tuloksia erillisellä kaksivaiheisella korjuulla. Raa'at palot kukintalatvan kärjessä kypsyvät muutamien päivien kuluessa kuivassa ilmassa, tummenevat ja tulevat aivan kypsiksi. Sellaisilla siemenillä on korkea itävyysaste. Hyvin kuivan ja lämpimän sään vallitessa, kun siemenet kypsyvät nopeasti enemmän tai vähemmän tasaisin väliajoin, on mahdollista käyttää suoraa kertakorjuuta puimurilla. Sen pitäisi alkaa kun raakoja vihreitä palkoja jää vain tertun latvaan. Keski- ja alaosa ovat aivan kypsiä ja alkavat särkyä. Suosiollisissa oloissa monivuotinen moni lehtinen lupiini tuottaa 1,0- 1,6 t/ha (siementä)

Materiaalina (rehuna) vähä-alkaloidinen komealupiini on monivuotinen hyönteissuosija-kasvi. Ottaen tämä huomioon, tehokasta siementuotantoa varten näyttäisi järkevältä perustaa erityinen siementarha monen vuoden ajaksi, ja poistaa villit kitkerän lupiinin taimet käytettävältä alueelta. Ensimmäisenä vuonna, kaikki kasvit tarhassa pitää testata alkaloidien esiintymisen varalta painamalla lehtiä ja lehtiruotoja alkaloidiherkkää paperia vasten. Kaikki tunnistetut kitkerät (alkaloidipitoiset) kasvit pitäisi poistaa ennen kukintaa. Seuraavaksi, tällainen tarha tyydyttäisi siemenen tarpeen moneksi vuodeksi isommillekin alueille.

Makean komealupiinin maanviljely piirteitä rehuntuotantotarkoituksiin

Valtaosa airoteknisistä vaatimuksista komealupiinin viljelylle rehuna ovat samoja kuin viherlannoitteena tai siemeniksi (jyviksi). Perinteinen (140-180mm) rivin väli joka on

kehitetty viljakasveille on käytössä lupiininkylvössä tässä tapauksessa. Suositeltu siemenmenekki on 45 kg / ha. Korjuu rehutarkoituksiin (ensimmäinen niitto) suoritetaan vaiheessa jossa kasvit ovat nupullaan ja kukkimassa. Niiton jälkeen on tarkoituksenmukaista lisätä fosfori- ja kaliumlannoitteita (10-20 kg vastaava määrä kumpaakin ainesosaa). Tämä edesauttaa kasvien nopeampaa jälleenkasvua. Kesän aikana on mahdollista kerätä kaksi satoa vihermassaa. Viherpainon tuotanto kahdella leikkuulla Washingtonin lupiinilla on VIR:n tutkimuksissa havaittu olevan keskimäärin 60t/ha yli kolme vuotta. Ensimmäisen leikkuun keskiarvo on 39 t/ha ja toisen 21t/ha. Lupiinin oikea istutus ja hoito voi täten antaa suuren sadon viherrehua aina 4-6 vuodeksi. Samalla maaperän viljavuus lupiinin alla lisääntyy johtuen typensitomiskyvystä Bradyrhizobium sp.(Lupinus).

Lupiinilajeja voidaan yhtä hyvin käyttää laidunkasveina.

Monivuotisen komealupiinin viljely ja hyötykäyttö viherlannoitteeksi

On joitakin tapoja monivuotisen moni lehtisen lupiinin hyötykäytölle. Niihin kuuluvat niinikutsuttu siirtämismuoto, pitkän kesannon maan luonti ja kyntäminen seuraavan kasvien alle.

Ensimmäisessä hyödyntämistavassa viheraines kasvatetaan yhdellä paikallaan pysyvällä kasvupaikalla ja siirretään toiseen paikkaan, jonka pitää olla valmisteltu ja lannoitettu. Yleensä tehdään kaksi niittoa kauden aikana. Yleisesti käytettyjä ovat vähäravinteiset maat, sopimattomia muille kasveille, ja joilla lupiini alkaa kasvaa. Kylvö suositellaan tässä tapauksessa ilman suojaa, koska sen tehokkuus huomattavasti kohoaa ensimmäisen vuoden jälkeen. Monivuotinen Komealupiini pitää pellon hallussaan useiden vuosien ajan tässä tapauksessa. Leikkuuta ei pidä suorittaa täyttä kukintaa myöhempään; muuten toinen niitto antaa vähän kuiva-ainetta. Ensimmäinen niitto suoritetaan lannoitteiden päälle kesantoon, ja talvilajikkeiden alle; toinen ajoitetaan syksyyn seuraavan vuoden peruna- ja vihannessatojen alle. Kasvupaikan tehokkuus lupiinin alla riippuu suuresti maaperän oloista ja lannoitteista Ensimmäinen lupiinin niitto toisena elinvuotena tuottaa keskimäärin noin 25 t viherainetta hehtaarilla keveillä hiekkaisilla mailla. Toinen niitto tuottaa paljon vähemmän ja riippuu hyvin paljon vuoden meteorologista oloista. Kolmannesta vuodesta eteenpäin viheraineen korjuu ensimmäisessä niitossa voisi saavuttaa 35-40 t ja jopa 50 t/ha. Tuotot voivat olla paljon korkeampia hyvillä i hiesumailla. Joka kevät viljelmä pitäisi äestää. Hiekkamailla on mahdollista käyttää yhtä kasvupakkaa kolme tai neljä vuotta. Sen jälkeen se käy liian harvaksi ja pitäisi kyntää. Kyntäminen pitäisi suorittaa loppukeväästä tai alkukesästä, kun lupiinin taimet ovat tulossa kukintaan ja lepotilaisten silmujen elinkyky päättyy. Tämä estää kasvupaikkaa vakavalta saastumiselta (ilm. uudelleen kasvulta) seuraavana vuonna. Sopivin seuraava sato on peruna. Etuna lupiinin niin sanotussa niittokäytössä lannoitteena on, että lannoitetun kasvupaikan maaperä ei kuivu liikaa, eikä tukahdu kasvavista nuorista lupiinin aluista.

Pitkään kesantoisten maiden valmistelu sisältää heikkojen ja joutomaiden ravinteikkuuden palauttamisen. Lupiinia kasvatetaan niillä 3-4 vuotta tai enemmän, sitten maa kynnetään ja tehdään sopivaksi muiden kasvi en viljelyä varten. Heikkojen maiden ravinneisuus korjataan parhaiten, kun monivuotista lupiinia ei niitetä useaan vuoteen. Kuitenkin, usein tehdään niin että viherainetta joka on korjattu lupiinin kasvupaikalta käytetään myös lannoitteeksi muille pelloille, tai että sato on jätetty pellolle, jotta saataisiin siementä. Niinpä, lupiinin kasvupaikkaa voidaan hyödyntää moniin tarkoituksiin.

.

.
Mutta on välttämätöntä huomata, että vanhojen lupiiniviljelmien kyntämisen jälkeen aikaisin keväällä tai syksyllä, lepotilaiset silmut ilmestyvät aikaisin kasvien juurin, mikä tuottaa liikaa taimia jotka voivat selviä seuraavaan vuoteen.
On parasta suorittaa kyntäminen lupiinille kesällä, kasvien kukintavaiheessa!.Nuoret silmut ovat lepotilassa tässä vaiheessa!

.

Päätelmä

Joten mielesstämme, mainitulla komealupiinilla on suuria mahdollisuuksia Suomessa: monivuotisen (makea) komealupiinin tuominen maataloustuotantoon tulee mahdollisesti merkittävästi lisäämään maaperän viljavuutta, proteiinipitoisen rehun tuotantoa ja aikaansaa näin ollen lisäystä eläintuotantoon..

On aika tämän viljelykasvin käyttöönotolle Suomessa!

Aiheesta muualla

.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lupiini
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=136912&lan=fi